#3

Usein on vain pieneritystä...


Kertookohan hänkin, niin kun Geshe Kyatso, että tyhjyys on keskitie olemisen ja ei-olemisen välillä...

Olen kuullut, että suuri höpsö, maanpakolainen, Dalai Lama, on saapumassa Suomeen.

Täällä alan ajatella karkaamista. Perhoset ovat lisääntyneet. Minä kun luulin niitä vain poikasiksi. On monia tapoja karata.

Kuvittelet nyt yhtä niistä.
Jos et, olet jo kadonnut täältä.

Kumota valkoinen muki niin että se ei käänny vaan tyhjenee
sekä teestä että valkoisesta mukista – sen voi myös oksentaa täyteen.


”Niin, ja minä.”

Ei sitä ymmärrä. Vain eroaa itsestä.

Miten ääni pitää päästää että sinä tajuat itse olevasi se joka laulaa?

Mistä ei voi kirjoittaa, siihen pitää kirjoittaa.

Sinulta puuttuu jotakin.
Niin, minä etsin sitä.
Et etsi, istut siinä tuijottamassa. Lähde ulos.
Nytkö, mutta tämä on kesken -
Pue päällesi ja lähde. Voit palata.


katkaisee unen ja nousen, kävelen etsimään sitä huoneista, ei löytynyt.
Selkäranka löytyy, lantion, reisiluun varassa keinuu, pystysuora.

S- Heräkin huuto huoneistossamme - kun se karkasi, vai varoitti?

T- Minä tiedän mikä se oli. Olen herännyt samaan. Hyönteisiä saalistava lisko vaeltaa seinällä. Vaaleankeltainen. Zip-ghuli.

S- En ollut siellä, se vain tuijotti sinuun.

T- Niin. Mutta luulin että se oli mykkä. Kunnes se rääkäisi unen läpi yhä uudestaan. Mutta ei koskaan niin että olisimme nähneet.



S- Meillä on kaikki kielletty, meillä voi vain rikkoa sääntöjä.

S- Ketään ei tule läpivalaista.

T- Käy jo sammuttamassa, kaikki sairaalan valot. Mutta älä jää sinne, hädissäsi.

T- Jäisitkö sinne, jos he vaatisivat?



S- Lapset tekevät tällaisia yksinkertaisia, monotonisia töitä.

T- Sanoit noin tahallasi.

S- Sammutin valot. Se ehkä nukkuu.

T- Ehkä me pelkäämme noin paljon. Ruma lapsi.



S- Kukaan ei valvo perhettä: perhe on luomi, luomi ja silmä.

T- Kyse oli aluksi liskosta. Liskolla oli kauniit silmät, suuret luomet. Sikiöllä häntä. Aluksi.

S- Aurinko heijastaa, sen täytyy olla vettä.

T- Ei, ennen pitkää he kastavat hänet puhdistusaineella.

niin vieraan musiikin ympäröimänä
ettet kutsu sitä musiiksi vaan korvia pusertavaksi paineeksi
se lyö puhtaan äänen ulos suusta pursuilevina kuplina

ennen pintaa laulu sekoittuu
yhtenä tuntevana elimenä karkailevan särjenpoikasparven
välähdyksiin kuin aurinko, suuri heijastaja

Ihmisen sisältä kaikuluodataan sykkivä kuva.

nebula rasa.

matkustaja.

Kaikki pitää aloittaa alusta.

Kaiken aikaa keräännytään sydämen ympärille aivan kuin olisi kylmä ulkona. Ei se sitä ole.

Sininen lintu hakee jotain ikkunalta ja laastista. Mitä me olemme yölläkin puhuneet?
Yhä uudelleen on pyrähdettävä hakemaan suullinen.

Hän tanssii niin kauan että minäkin uskallan. Hän tietää, että minun on pakko.
Sisälläoloa pelko naurattaa.

#2