Kävi mielessäni usein, että jonkun meistä täytyy pian saada lapsi.

Ymmärtämättä lainkaan mitä se voisi tarkoittaa.

Ei sitä tiedä.

Hän istuu kasvot kohti kämmeniä ja odottaa että iho varisee iholle. Jokin riisuu häntä huomaamattomasti.

Häntä riisutaan?

Hän poistaa sinut.

Sinuun on ripustettu, takerrettu ilme. Se vetää suupieliäsi.


Tuolla irtisanoudutaan, mutta en voi nähdä mitä tapahtuu. Muistutetaan, että tuolla ehkä riisuudutaan. Mutta sanat eivät peilaa toisiaan vaan tiheyttä. Vaikka ne olisikin asetettu vastakkain. Saatetaan muistuttaa, että ei niitä asetettu, ne löytyivät tuosta, asettuneina toisiaan kohti. Yhteenpainettujen, hylkivien magneettien välinen vieraus.
Sanotaan: Sanoutuu irti.
Sanotaan: En pidä tuosta ilmaisusta! Ja vielä:
Kuumottaa kyllä, mutta väärään kudokseen...
Et ole tottunut siihen, mitä?


Puukiipijä tutkii rungon hyvin tarkkaan, varjopuolella auringonlaskun aikaan, kaarnalla, hieman vasemmalle hatara hyppylinja.

Linja poistaa liikkeen.

Liikkeeseen puukiipijä perustaa koko toivonsa löytää hyönteisiä henkensä pitimiksi. Se ripustaa henkensä hyönteisiin nielemällä ne.


Usein unohtaa, että vaatteiden sisällä on alaston. Myös ilmeen sisällä on alaston. Ja ihon sisällä on alaston liha, sydän, luut. Luissa alaston ydin. Pinnan poistaminen ei ole ainoa tapa riisua. Pintaa voi lähestyä myös sisältä. Tuntea luiden huokosten tyhjyys, täyteys, hengittävät luut. Vain omaa ihoaan voi lähestyä sisältä.

Löytyykö nimiä sisältä koskaan?

Alastomuuden jälkeen kaikki vieraan riisuminen on preparointia. Nylkyä, joka täytyy perustella omalla kielellä. Siis ollen alasti.

#1

Kieli tarkoittaa negaation elettä. Nimi poistaa hänet. Tekee hänen poissaolonsa mahdolliseksi. Kaksoisnegaatio tarkoittaa silloin kieltä joka on takaisin oleville. Mitä he siinä kuulevat. Luoja tietää!

Mutta vain parahduksena, sillä lopultakaan hän ei tiedä.
Sanoutuu irti.

Siksi ne keräävät uloshengitystä, myrskyn siitepölyä, jonka levittävät ympärilleen kuin ohuen kalvon, suuremman siiven, jota on mielenterveyden vuoksi luultava pilviharsoksi.

Ilmankaadoksen suhteettomat syysuhteet.

Suhteettomine siipineen ne aiheuttavat myrskyjä, aina jossain toisaalla.

Tässä työhuoneessa on liikkunut jo viikkoja hyvin pieni perhonen. Tuossa pöydällä se viihtyy hengitykseni alla. Sen siivet ovat vain parisen milliä. Eräänä alkukevään päivänä näitä perhosia oli lattialla parvekkeen oven edessä monia, useimmat jo kuolleita, joku eläväkin. Tuo yksi on jäänyt henkiin.

Olikohan joku sitten muninut huoneeseen, vai miten ne olivat päätyneet tänne? Erityisen hassua on, että luulen tuon olevan jonkin suuren yökkösen poikanen. Se näyttää kiitäjältä tai vastaavalta, mutta on vain aivan pieni. Vaikea ymmärtää että se todella on, mitä luultavimmin, täysikasvuinen.

-ljubl-
nimet kesken.

Sillä on toinen toistaan tarkempia nimiä, niitä olen kuunnellut mutta paljon enempää en ymmärtänyt.

Kieli oli niin vanhaa ja märkää.

Kaiku

Tuntemus uloshengittäessä: happi yhtyy verenkiertoon, sykkii ympäri kehoa. Näkymätön muttei tuntumaton.

Sataa. Läpimärkä ymmärrys vedenkierrosta.

Täyteen kaadettu.

Vesi hakkaa, vesi solisee.

Vesikö? Edes nimet eivät kolise.

Runo on läpinäkyvä, vasten jotain. Sellaista ilmavuutta erehtyy luulemaan keveydeksi. Ei se sitä ole. Tarkoitan vain, ettei tarvitse mennä pois lukeakseen. Kaikki on sen läpi.

Läpinäkyvyys voi käydä totaaliseksi. Kun olen lukenut sitä tarpeeksi, minun ei tarvitse enää lukea sitä lukeakseni sitä. Nyt se on näkymätön. Osa verenkiertoa.