Hän istuu kasvot kohti kämmeniä ja odottaa että iho varisee iholle. Jokin riisuu häntä huomaamattomasti.

Häntä riisutaan?

Hän poistaa sinut.

Sinuun on ripustettu, takerrettu ilme. Se vetää suupieliäsi.


Tuolla irtisanoudutaan, mutta en voi nähdä mitä tapahtuu. Muistutetaan, että tuolla ehkä riisuudutaan. Mutta sanat eivät peilaa toisiaan vaan tiheyttä. Vaikka ne olisikin asetettu vastakkain. Saatetaan muistuttaa, että ei niitä asetettu, ne löytyivät tuosta, asettuneina toisiaan kohti. Yhteenpainettujen, hylkivien magneettien välinen vieraus.
Sanotaan: Sanoutuu irti.
Sanotaan: En pidä tuosta ilmaisusta! Ja vielä:
Kuumottaa kyllä, mutta väärään kudokseen...
Et ole tottunut siihen, mitä?


Puukiipijä tutkii rungon hyvin tarkkaan, varjopuolella auringonlaskun aikaan, kaarnalla, hieman vasemmalle hatara hyppylinja.

Linja poistaa liikkeen.

Liikkeeseen puukiipijä perustaa koko toivonsa löytää hyönteisiä henkensä pitimiksi. Se ripustaa henkensä hyönteisiin nielemällä ne.


Usein unohtaa, että vaatteiden sisällä on alaston. Myös ilmeen sisällä on alaston. Ja ihon sisällä on alaston liha, sydän, luut. Luissa alaston ydin. Pinnan poistaminen ei ole ainoa tapa riisua. Pintaa voi lähestyä myös sisältä. Tuntea luiden huokosten tyhjyys, täyteys, hengittävät luut. Vain omaa ihoaan voi lähestyä sisältä.

Löytyykö nimiä sisältä koskaan?